Pieni mies kasvaa niin, että neuvolan tädin kasvukäyrät vinkuu! Tämän päiväisen neuvolakäynnin tuloksena pituutta 71cm, painoa 7215g, pitkä ja hoikka poika siis (kasvaa kuten äitinsä tuossa iässä=) ). Rokotuksen aika oli myös. Yhdistelmärokotteen vahvistus tuikattiin reiteen aiemmista epäilyistä huolimatta, kun koko huushollia vaivanneesta flunssasta ei merkkejä viimepäivinä näkynyt.

Ruokailu on alkanut sujua entistä paremmin ja ruokavalio on laajentunut pelkästä bataatista tavanomaisempaan porkkanaan ja tänään tehtiin suuri läpimurto, kun porkkanan ohella saatiin suuhun sujautettua myös vähän perunaa. Hedelmät ovat alkaneet pikkuhiljaa maistua, syöty on lähinnä omenaa ja päärynää. Seuraavaksi ruokavailota aletaan laajentaa viljoihin, eli kaurapuuro on nykyään listalla iltapalan kohdalla. Pulloruokinnan yritysten täydellisesti epäonnistuttua tulimme neuvolassa siihen tulokseen, että vellien syöttö saa jäädä kokonaan tältä pojalta. Vellien ravintoarvo kun ei rintamaitodon ravintoarvoa merkittävästi parempi ole ja imetyksen jatkuessa ei turhaa pullon tyrkyttämistä koettu muutenkaan tarpeelliseksi ja mielekkääksi. Puhuimme neuvolassa myös, että kunhan puuroon on kaikessa rauhassa ehditty totutella voidaan pikkuhiljaa lisätä kasvissoseiden mukaan myös rippu kalaa, kun lihaa ei näillä näkymin ruokavalioon ole tulossa.

Osana viiden kuukauden neuvolaa näin liikkeelle lähdön kynnyksellä kuuluu myös miettiä kodin turvallisuusratkaisuja. Muutamien AV-laitteiden piilottamista lukuun ottamatta meillä tuntuikin kaikki olevan ihan reilassa, kiitos taloudessa asustelevien nelijalkaisten! Löytyy lapsiporttia, lääkkeet ja pesuaineet, sekä myrkylliset kasvit ovat poissa pienen tutkimusmatkailijan ulottuvilta, eikä pitkiä pöytäliinoja ei löydy roikkumassa käteen sopivasti. Vanhemmille varsin antoisa neuvolareissu ei valitettavasti pikku J-J:lle ollut niin miellyttävä, kun ujous iski jälleen.  Se täti kun oli niin p e l o t t a v a! Tgk:n kauden päättäjäisten peruusteella luulimme, että vierastus oli unohtunut, siellähän pikku hurmuri valloitti hymyllään kaikkien sydämet itselleen. Mutta nyt kävi selväksi taas hyvin  isoon ääneen, että vaaleat naisihmiset ovat kammoksuttavia.

Noista juhlista vielä sen verran, että meidän yhteisomistuskoira Batseebone (tuttavallisemmin Luu) palkittiin Tgk:n Vuoden Koira -palkinnolla! Hyvä Me!!!